LPV: Rasteroidut kuvat

Syksy 1993. Kahdeksannen luokan syksyllä elämässäni tapahtui kaksi merkittävää asiaa. Hampaitani oli oiottu mitä ihmeellisimmillä kojeilla viiden vuoden ajan, aluksi jopa väärään suuntaan. Nyt sain vihdoin hammasraudat pois ja uskalsin taas varovasti hymyillä.

Toinen, tulevaisuuteni kannalta isompi juttu oli se, että pääsin viideksi päiväksi työharjoitteluun (nykyinen työelämään tutustuminen, TET) Kangasalan Lehtipainoon. Viikon aikana pääsin jyvälle sanomalehtien painotekniikasta — ja samalla ehdin nähdä vilauksen menneestä maailmasta. Pääsin esimerkiksi taittamaan ”vanhanaikaisesti” eli leikkaamaan paperileikkurilla otsikkoja, ingressejä ja leipätekstejä, ja kiinnittämään ne mehiläisvahan avulla sivupohjaan, joka sitten kuvattiin painopellille. Pari vuotta myöhemmin tällaista menetelmää ei tietenkään enää käytetty.

Rasteroidut Silvot
Satu Silvo rasteroimattomana ja rasteroituna. (Kuva: Tuomas Marjamäki)

Pääsin myös rasteroimaan valokuvia erillisen rasterointikoneen avulla. Muistaakseni opin käyttämään konetta melko hyvin. Rasterikuvassa kuva muodostuu pienistä pisteistä — mitä tiheämmässä pisteet ovat, sitä tummemmalta kuva näyttää. Kone skannasi valokuvan ja tulosti siitä rasterikopion.

Kokeiluluontoisesti rasteroin oman koulukuvani ja päätin käyttää sitä Lyhtypirtin Viestin pääkirjoituksen, Päätoimittajan pölinöiden yhteydessä.

Samalla mieleeni tuli toinenkin tuuma.

Seuraavina päivinä työskentelin painokoneen ääressä Tamperelais-nippuja nostellen sekä yhden päivän samaan konserniin kuuluvassa Kangasalan Kirjapainossa.

— Jos mä nyt kirjoitan kirjoituskoneella kirjan, niin mitä se saadaan painettua? kysyin ohjaajaltani Matti Rantaselta.
— No ihan ensimmäiseksi se naputellaan tuohon tietokoneelle. Joka sana. Sitten vasta päästään sivuja tekemään.

Lähdin kirjapainosta hyvillä mielin kotiin mukanani kassillinen lehtiöitä ja joulukortteja. Päätin kirjoittaa nopeasti ensimmäisen kirjani, jotta sitä päästäisiin latomaan.

Viimeisenä päivänä, perjantaina, palasin takaisin Lehtipainoon. Sain erinomaisen työtodistuksen, mutta myös jotain erityisen hienoa. Rohkaisin mieleni ja kysyin asiaa suoraan esimieheltäni Jyrki Salmiselta.

— Mitähän maksaisi, jos Lyhtypirtin Viestin valokuvat voitaisiin rasteroida täällä Lehtipainossa?
— Ei tarvitse huolehtia. Minä järjestän asian, Jyrki vastasi.

Siitä lähtien Kangasalan Lehtipaino rasteroi Lyhtypirtin Viestin haastattelujen valokuvat lehtitilauksen vastineeksi. Ne paransivat valokopioidun lehden laatua merkittävästi. Tämänhän olin jo kokenut pari vuotta aiemmin Lepokoti-numeroa tehdessäni ja leikatessani valokuvia muista lehdistä. Enää kuvat eivät menneet mustaksi söheröksi, kuten esimerkiksi Marita Nordberg -lehdessä, mikä oli jäänyt suuresti harmittamaan.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *