Syksy 1990 – talvi 1991. Helsingin huippukokouksen jälkeen tein Lyhtypirtin Viestiin ison 18-rivisen Summit-spesiaalin. Lehti meni kuin kuumille kiville, eli 20 kappaleen painoksesta myin peräti 17 kappaletta. Myös edellinen numero oli käynyt hyvin kaupaksi ja myytiin loppuun kesken aiheesta kirjoittamani uutisen.
Jos joku semmoisen vielä haluaa, joudutaan siitä jopa maksamaan, sillä lehteä pitää jäädä ”pahan päivän varalle” ja 3 markasta voimme teettää niitä lisää. Lyhtypirtin Viestiä ei ole toisten mennyt näin hyvin kaupaksi, mutta viime viikon numero 32:n odotetaan menevän miltei loppuun. KORJAUS ÄSKEISEEN: LYHTYPIRTIN VIESTI NUMERO 32 LEHDESTÄ EI OLE NUMEROAKAAN JÄLJELLÄ!
Summit-reportaasini jälkeen en halunnut enää pysyä vain lähipiirini uutisissa, vaan tähysin yhä kauemmas Kangasalta ja Päkinmäestä. Kirjoitin uutisia julkkisten kuulumisista sekä isoista kansainvälisistä tapauksista, joista Persianlahden tilanne oli kiinnostavin. Oikeastaan se ei ainoastaan kiehtonut, vaan myös pelotti 12-vuotiasta poikaa. Pelkäsin Saddam Husseinin tai viimeistään amerikkalaisten posauttavan koko maapallon taivaan tuuliin.
Ongelmana näissä globaaleissa jutuissa oli kuvitus. Helsingin huippukokouksestakaan en ehtinyt saada omia kuvia lehteen lainkaan. Ne julkaistiin Lyhtypirtin Viestissä vasta kuukautta myöhemmin, kun sain kuvat valokuvaliikkeestä.
Muista lehdistä kuvia sai kuitenkin näppärästi. Valmiiksi rasteroidut kuvat (= kuva muodostuu pienistä pisteistä) onnistuivat valokopioidessakin paremmin. En nähnyt mitään ongelmaa leikata kuvia sanomalehdistä ja arkistoida niitä omaan varastooni. Uutta numeroa aloitellessani katsoin, mitä kuvia lehdistä sattuu löytymään ja kirjoitin niihin sopivan uutisen omin sanoin.
Minulla oli pieni kutina siitä, ettei touhu ollut ihan täysin luvallista. Tiesin, että kuvia saisi ostaa esimerkiksi Lehtikuvalta ja kerran soitinkin toimiston vaihteeseen. Lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen ymmärsin, ettei Lyhtypirtin Viestin budjetilla saisi hankittua minkäänlaisia kuvia eikä hallussani oleva tekniikkakaan (sähkökirjoituskone, kynä, teippi ja sakset) keskustellut heidän lähetysjärjestelmiensä kanssa.
Nyt pyydänkin anteeksi Aamulehdeltä ja Ilta-Sanomilta, että syyllistyin muutamia kertoja tekijänoikeusrikkomuksiin noin vuosina 1990-92. Olen kuitenkin mielestäni hyvittänyt tekoni antamalla teille parhaat vuoteni ja kukkeimman nuoruuteni varsin kilpailukykyiseen hintaan.
Kas! Löytyi vielä varsin kantaaottava uutinen Lyhtypirtin Viestin kuva-arkistosta tammikuussa 1991:
