Vastaanotto. Vuosien ajan olen saanut elää mukana monen kirjailijakaverini jännittäessä, millaisen vastaanoton heidän kirjansa saavat. Joitakin on mediassa kiitelty, joitakin moitittu. Yleensä mielipiteitä on löytynyt tasaisesti molemmista laidoista ja vielä useammin keskeltä. Pahinta on hiljaisuus. Se, ettei kukaan noteeraa, arvostele tai edes kerro lukeneensa.
Esikoisromaanin kirjoittajalle ensimmäiset julkisuuteen ilmestyvät arviot voivat aiheuttaa paniikkireaktion. Vaikka asia ei näin olisikaan, kirjailija ajattelee koko uransa jatkon riippuvan juuri niistä lauseista, jotka joku yksittäinen arvostelija hänen vuosikausia työstämästään teoksestaan lausuu.
Todellisuudessa kukaan ei voi sanoa toisen puolesta, onko kirja hyvä tai huono – sitä ei tiedä edes kirjailija. Hänelläkin on vain yksi varsin subjektiivinen näkemys teoksestaan, ja kirjan ilmestyessä kirjailija on sitä paitsi niin sekaisin tekstin mylläyksestä, että tämä on kaikista mielipiteistä ehdottomasti epäluotettavin.
Joitakin johtopäätöksiä voi vetää, jos useampi ihminen jaksaa lukea kirjan kannesta kanteen (sisäkautta) ja ilmoittaa rehellisesti pitävänsä siitä. Itselleni parasta palautetta on ollut saada kommentteja suoraan Siitä tulikin farssi -esikoisromaanini lukijoilta, jopa kesken lukuprosessin. Se on antanut luottamusta siihen, ettei teksti ole voinut mennä ihan kokonaan metsään.
MEDIASSA TYÖSKENTELEVÄT kriitikot ovat yleensä erittäin kokeneita kulttuuritoimittajia, joilla on näkemystä ja rutiinia arvostella kirjoja tai mitä tahansa taideteoksia. Heidän rinnallaan varteenotettavia arvioijia ovat paljon lukevat kirjabloggarit. Koska nämä ovat yleensä lukuharrastukselleen omistautuneita maallikoita, heidän mielipiteensä saattaa olla lähempänä ”tavallista lukijaa” kuin vaikkapa pitkään kirjallisuutta opiskelleen ammattikriitikon.
Toisin kuin yleisesti luullaan, ammattitaitoinen arvostelija tai bloggari ei anna henkilökohtaisten asioiden vaikuttaa mielipiteeseensä. Jos antaa, hän ei ole ammattitaitoinen. Tietysti jokaisen omat mieltymykset ja intressit tekevät juttuun omanlaisia painotuksia. Arvostelijan mielipide voi myös olla täysin ristiriidassa suuren yleisön kanssa. Siksi Uuno Turhapuro -elokuvat keräsivät satoja tuhansia katsojia, vaikka kriitikot antavat edelleen vain harvalle Uuno-leffalle enemmän kuin yhden tähden.
Vaikka olen romaanien osalta esikoiskirjailija, tilannettani helpottaa se, että olen työskennellyt useissa lehdissä ja tunnen arvostelijoiden toimintaa. Olen jopa itse tehnyt erilaisia arvioita, joten voin vakuuttaa, että toisinaan arvostelijalla ei tarvitse olla aiheeseen mitään erityistä pätevyyttä.
Aiemmista tietokirjoistani olen saanut paljonkin kritiikkiä. Harvoin ylistävää, mutta vielä harvemmin tahallisesti ilkeää. Äärimmäisen myönteiset ja täysin asiattomat arvostelut muistaa koko ikänsä, mutta ajan kuluessa ne osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Kaikki muu, ns. asiallinen palaute, antaa tasaista virtaa jatkaa työnsä tekemistä. Jokainen huomio kirjan olemassaolosta on kirjoittajalleen mannaa.
TURHA SILTI LUULLA, etteikö esikoisromaanini vastaanotto olisi jännittänyt minuakin ja jännittäisi yhä (julkaisutilaisuudessa 5.9. mittasin ranteestani pulssin 127). Luonnollisesti googlaan joka päivä, löytyisikö kirjastani jostain jotain mainintoja. Tämän päivän saldo on erään antikvariaatin myynti-ilmoitus. Joku kerkeä toimittaja lienee napannut toimituksen hyllystä alle kaksi viikkoa sitten julkaistun arvostelukappaleen ja kiikuttanut sen kierrätykseen.
Päivän iloisin yllätys on kuitenkin se, että sanomalehti Karjalainen on tehnyt ison jutun ja samaan yhteyteen myös perusteellisen arvion. Molemmat jutut on julkaistu / julkaistaan myös joissakin muissa maakuntalehdissä.
Ohessa tänään (18.9.2018) ilmestyneen Karjalaisen sivut, jotka käsittelevät Siitä tulikin farssi -kirjaa. Juttu on Suonna Konosen ja arvio Sanna Jääskeläisen, kuvat Kimmo Brandt / Compic-Photos. Julkaisen sivut Karjalaisen luvalla kuvamuodossa.
