LPV: Ruutuässän nousu ja tuho

Huhtikuu 1993. MTV:llä alkoi pyöriä vuonna 1984 Jorma Pulkkisen juontama visailuohjelma Ruutuysi. Ohjelmassa paljastettiin ruutu kerrallaan henkilöä, esinettä tms. esittävä kuva, jota suoraan tv-lähetykseen soittavat ihmiset arvailivat. Väyrysen saattoi keksiä jo silmäkulmasta, kun taas jotakin talonpoikaisesinettä ei tunnistanut välttämättä viimeisestäkään ruudusta. Mitä vähemmän ruutuja ehdittiin avata, sitä paremman palkinnon sai. Palkinnon esittelijäksi vakiintui vuoden 1980 Miss Suomi Sirpa Viljamaa (myöh. Pinterits).

Itsekin katselin Ruutuysiä (joka vuoden 1993 kanavauudistuksen yhteydessä vaihtoi nimensä Ruutuässäksi) kerran viikossa melkeinpä sen koko historian ajan. Ei siksi, että olisin ollut ohjelman suuri fani, vaan siksi, että itsekin tykkäsin arvailla kuvia ja naureskella ihmisten tietämättömyydelle (kuten tietysti suurin osa kansasta).

Vaarini Topi Marjamäki, joka tuli edellisessä postauksessa mainittuakin, toimi siis tuolloin Suomen Harmonikkaliiton puheenjohtajana ja oli ideoinut aikoinaan Ikaalisiin Kultainen Harmonikka -kilpailun, jota Jorma Pulkkinen useana vuonna juonsi. Vaari kertoi Jormalle ylpeänä pojanpoikansa lehtiharrastuksesta. Tämä pyysi välittämään terveisiä ja lupautui haastatteluunkin, jos haluaisin tulla katsomaan ohjelman nauhoituksia Pasilaan. Otin tietysti tilaisuudesta vaarin.

Heti Ossi Runteen haastattelun jälkeen, samaisena lauantai-iltapäivänä 24.4.1993 sain Jarmolta kyydin Maikkarille Pöllölaaksoon. Astelin avoimesta ovesta sisään, mutta harhailin tyhjässä toimistotalossa pitkään ennen kuin löysin alakerran kuppilaan ja studioille.

Kesken suoran lähetyksen valmistelun ei koskaan ole hyvä mennä tekemään haastattelua. Yhytin Jorman, kun tämä kantoi autosta palkinnoiksi tarkoitettuja laatikoita studioon. Hän muisti kyllä sovitun haastattelun, mutta ei meinannut löytää aikaa sen tekemiselle.

Saimme lopulta järjestettyä 12 minuutin haastattelun pukuhuoneessa, jossa Jorma samalla sovitti eri kravatteja kaulaansa.

Jorma Pulkkinen kertoi syntyneensä evakkojunassa perheensä paetessa Viipurista kolme päivää talvisodan syttymisen jälkeen. Siitä miehen liikkuva luonne ehkä olikin lähtöisin.

– Lapsena roikuin pää alaspäin polvitaipeistani kuudennen kerroksen kohdalla tikkaissa. Nyt teen yhä huimapäisiä temppuja, mutta jollain tavalla järkevästi kuitenkin.

Olin lukenut paljon Jorma Pulkkisen haastatteluja ja tiesin hänen kiertävän jatkuvasti ympäri maata sekä harrastavan vauhdikkaita lajeja moottoripyöräilystä laskuvarjohyppyihin. Nuoruudessaan Jorma toimi rallikuskien kartanlukijana, sittemmin hän suoritti lentolupakirjan ja harrasti taitolentoa.

Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn?

— Uskaltaisin! Mun piti tehdäkin se viime kesänä, kun olin kuuluttajana sellaisella paikalla, mutta hyppääjiä oli niin paljon etten ehtinyt.

Tenttasin juontajan työn moninaisuudesta sekä Ruutuässän tekemisestä. Selvisi, että Jorma itse teki lähes kaikki käytännön järjestelyt palkintojen hankkimisesta kuvien tilaamiseen.

— Kuvat tulevat Lehtikuvasta ja niiden vuokra on 300 markkaa kappale.

Niin että niitä ei kannata ostaa omaksi?

— Ei, ne kyllä aina palautetaan Lehtikuvaan käytön jälkeen.

RUUTUYSI / RUUTUÄSSÄ oli MTV:n ohjelmana seilannut TV1:n ja TV2:n välillä, kunnes kanavauudistuksen jälkeen päätyi lopullisesti MTV3:lle. Uudella kanavapaikalla katsojamäärät olivat parhaimmillaan 650000:n luokkaa.

– Se on kuitenkin enemmän kuin Frank Pappa Show’lla ja Hyvät pahat rumat -ohjelmalla, Jorma huomautti ja uskoi jatkoonkin.

– Sitä tehdään hamaan tulevaisuuteen. Syksy ainakin, keväästä ei vielä tiedetä. Intoa kyllä Sirpan kanssa riittää.

Haastattelun jälkeen Sirpa Viljamaa tuli käytävällä vastaan.

– Sopiiks tää kraka tän puvun kanssa? Jorma kysyi Sirpan mielipidettä.
– No ei todellakaan. Vaihda se.
– Ja se kun olis ollut mun oma, Jorma harmitteli ja lähti etsimään sopivampaa puvustamosta.

Haastattelu jäi lyhyeksi, mutta tein jutusta pikemminkin reportaasin. Kuvailin tarkasti ohjelman tekemistä maskeerauksesta kameratyöskentelyyn, raportoin Sirpan koirien telmimisen ja Maikkarin kuppilassa näkemieni ihmisten ruoka-annokset.

Pekka Karhuvaara istuu viereisessä pöydässä syöden isoa, rasvaista ruoka-annosta vieressään kupillinen mustaa kahvia. Juuri sinä päivänä oli Karhuvaara MUSTASSA PEKASSA puhunut suomalaisten epäterveellisestä ruokailutavasta.
Vaaleatukkainen uutistenlukija (Leena Kaskela) tulee ”luukulle” ja voivottaa ystävälleen: – Taas pelkkää politiikkaa!

Yllättäen sain reportaasiini mukaan myös omakohtaisen kokemuksen. Jorma Pulkkinen nimittäin pyysi minut arpomaan ohjelmaan lähetettyjen postikorttien joukosta yhden – onnekas voittaja pääsisi myöhemmin puhelimitse osallistumaan visailuun.

Esiintymisestä tuli melko nolo. Minun käskettiin seistä juontajapömpelin vieressä, kunnes arvonnan aika tulisi. Jorma esitteli minut Topi Marjamäen pojanpoikana ja heitti ihan puskasta, että olin tullut mainostamaan kesällä Ikaalisissa järjestettäviä Sata-Häme Soi -juhlia (joilla en valitettavasti ole koskaan käynytkään). Samalla tein juttua ”Kangasala-lehteen”. Viereeni pyydettiin seisomaan myös tv-ohjaaja Sirpa Teräksen siskonpoika. Emme tunteneet toisiamme emmekä tainneet vaihtaa sanaakaan.

Toivo siitä, ettei kukaan olisi vilahdusta suorassa tv-lähetyksessä nähnyt, oli tietysti turha. Kuittailua tuli jo silloin. Ihan sama siis, vaikka sen julkaisisi vielä kerran uudestaan.

Lykkäsin Ruutuässä-lehden tekemistä peräti puoli vuotta, sillä satuin saamaan muutaman kovan haastattelun, jotka ajoivat tämän ohitse. Sillä välin ohjelma lopetettiin ja Jorma Pulkkisen kerrottiin siirtyvän paikalliselle PTV-kanavalle vetämään Horoskooppipyörä-ohjelmaa.

Muutos oli tietysti noteerattava jutussani, joten soitin Jorma Pulkkiselle hänen autopuhelimeensa. Särisevän yhteyden päässä kuului katkerahko ääni.

— Ai, nytkö vasta julkaiset sen jutun? Joo, joku (Tauno) Äijälä on jossain haastattelussa maininnut, ettei Ruutuässää jatketa. Kaikki loppuu aikanaan.

Lyhyen kommentin saatuani linja alkoi pätkiä ja Jorma Pulkkinen katosi kuuluvuusalueen ulkopuolelle.

Jorma Pulkkinen
Syntynyt 2.12.1939 evakkojunassa
Asuu Vantaalla ja Espanjan Fuengirolassa.

 

Lyhtypirtin Viesti nro 80, 8/1993