Toukokuu 1994. Arkistojeni kätköistä löytyi kirje, jonka melkein unohdin olevan olemassa. Sen vastaanottaessani koin ohimenevän pettymyksen, mutta näin aikuisena osaan pitää sitäkin arvossaan.
Maailman lapset ovat jo monessa sukupolvessa saaneet kasvaa Tove Janssonin muumitarinoiden parissa. Itse tutustuin muumeihin puolalaista nukkeanimaatiota (Opowiadania Muminków, 1977–82) katsellen. Muumi-kirjat olivat ensimmäisiä kirjastosta lainaamiani kirjoja ja ahmin ne heti lukemaan opittuani. Suosikkejani olivat vähän liian pelottava Muumipeikko ja pyrstötähti sekä lumoava Taikatalvi. Ensiksi mainittu oli muuten pitkään myös ainoa kirja, jonka sain luetuksi kokonaan englannin kielellä.
1990-luvun alussa saatoin olla jo kasvanut kohderyhmästä ulos, mutta siitä huolimatta katsoin kiltisti joka sunnuntai japanilais-suomalaista Muumilaakson tarinoita -telkkarisarjaa jäiset mansikat kuumassa kaurapuurossa sulaen. Niinä hetkinä tuntui, että lama-Suomessa oli kaikki hyvin.
Siksi Lyhtypirtin Viesti olisi kovin mielellään ottanut Tove Janssonin syvähaastatteluun. Tiesin, että onnistuminen voisi olla epätodennäköistä. Ikää taiteilijalla oli pian 80 vuotta ja hän tuntui välttelevän julkisuutta.
En muista, olisiko puhelinnumero löytynyt jopa Helsingin luettelosta. En kuitenkaan olisi uskaltanut soittaa hänelle. Osoitteen sain helposti selville ja kirjoitin kirjeen. Mukaan tietenkin lehden näytenumerot.
Joidenkin päivien kuluttua minua odotti kirje, josta jo avaamattakin paistoi jonkinlainen surumielisyys. Nimeni ja osoitteeni oli kirjattu paksulla musteella. Postimerkit oli loistoleimattu (leima kauniisti keskellä merkkiä), leimassa mainostettiin Wäinö Aaltosen juhlanäyttelyä.
Merkeistä suuremmassa pieni Muumipeikko katsoo tummaa virtaa. Se oli näkymä Taikatalvesta.
Vedin varovasti lyhyen kirjeen kuoresta ja enemmän aistin kuin arvasin sen sisällön. Teksti oli ruotsiksi.
6.5.1994
Rakas Tuomas Marjamäki
Kiitos kirjeestäsi! Mutta nyt on niin, etten voi myöntyä.
Ymmärräthän – en ole oikein kunnossa enkä ole antanut mitään haastatteluja moneen vuoteen. Haluaisin jatkaa tällä linjalla niin kauan kuin mahdollista.
Lämpimin ja huolestunein terveisin,
Tove Jansson
Kirje liikutti lähes yhtä paljon kuin aikoinaan Kalle Päätalolta saamani aluksi kielteinen vastaus. Tällä kertaa tyydyin tilanteeseen ja jätin taiteilijan rauhaan.
Ehkä myös hieman säikähdin. Kirjoitin suomeksi, sain vastauksen ruotsiksi. Entä jos Tove Jansson olisi suostunut haastatteluun ja minun olisi pitänyt tehdä se ruotsin kielellä?
Ainakin se olisi saattanut vaikuttaa myönteisesti yläasteen päättötodistuksen ruotsin numeroon.
Tove Jansson
Syntyi 9. elokuuta 1914 Helsingissä
Kuoli 27. kesäkuuta 2001 Helsingissä