Tosikoisromaani. Terveisiä tunnelista jostain Muuramen ja Jämsän väliltä. Olen palaamassa Jyväskylästä, mutta en maitojunan kyydissä. Laukussani on sopimus, johon raapaisin nimen varsin mielelläni. Siinä lukee, että Docendo Oy kustantaa myös toisen romaanini.
Käsikirjoitus on kustantamon edustajien mielestä hyvässä vaiheessa. Sain kustantaja Juha Virkiltä hyvät askelmerkit seuraavaan kirjoitusvaiheeseen, ja pyrin saattelemaan tekstin mahdollisimman valmiiksi loppuvuoden aikana. Tarkoitus olisi saada teos julki ennen hiihtolomia.
Tarinan olen myllännyt uusiksi jo moneen kertaan kuluneen viiden vuoden aikana. Tänä keväänä, muistaakseni viidennen version jälkeen, aloin itse pitää käsikirjoitusta kelvollisena muille näytettäväksi. Muutaman ystäväni antama rohkaiseva palaute vahvisti ajatuksia. Iloisena yllätyksenä sain myös Taiteen edistämiskeskukselta elämäni ensimmäisen apurahan kaunokirjalliseen työskentelyyn.
Viime syksynä ehti ilmestyä esikoisromaanikseni kiilannut Siitä tulikin farssi (Docendo 2018), joka pohjautui suurelta osin historiaan ja todelliseen elämään. Tämä toinen on puhtaasti kuvitteellinen kertomus, joka tosin sijoittuu olemassa oleviin maisemiin ja sivuosissakin saattaa vilahtaa joitakin tuttuja ihmisiä. Totuutta on kuitenkin vain siteeksi – olen vastuussa sanoistani, mutta en rivien väleistä.
Lukijalle yritän kertoa vetävän ja koskettavan tarinan, joka sisältää runsaasti huumoria, nostalgiaa ja suuria tunteita. Jos ei muuten, niin itselläni on ollut tätä käsikirjoitusta naputellessani mielipuolisen hauskaa.
Kirjoitan samanaikaisesti myös Mikko Alatalon elämäkertaa, joka ilmestyy suunnitelmien mukaisesti syksyllä 2020. Kaksi hyvin erilaista kirjaprojektia tukevat mukavasti toisiaan, kunhan paniikit iskevät limittäin eivätkä yhtä aikaa.
Kerron myöhemmin lisää – nyt pitää varmaan pikku hiljaa keskittyä kirjoittamiseen…