Kirja tulossa. Terveisiä Lapista Levitunturin juurelta! Keväiset rinteet houkuttelevat laskettelemaan, mutta varsinaisesti täällä on tarkoitus tehdä töitä.
Solmimme hiljattain kustannussopimuksen Mikko Alatalon elämäkerrasta. Mikko itse on hankkeessa täysillä mukana, minä toimin kirjoittajana ja Docendo kustantajana. Kirja ilmestyy syksyllä 2020. Nyt se pitää enää tehdä.
Olemme kyllä päässeet jo hyvään vauhtiin. Tampereen Pispalassa tammikuussa pidetyistä haastattelusessioista kertyi 17 tuntia materiaalia (jotka jossain vaiheessa pitäisi purkaa). Kävimme laulajanuran läpi hänen yli 50 albuminsa kautta, ja nyt täällä Lapissa – Mikolle tärkeissä maisemissa – keskustelemme elämän eri käännekohdista syvällisemmin.
Mikko Alatalo on valtava kohde elämäkerralle. Hän on tehnyt 46 vuoden uran laulajana ja lauluntekijänä, ja hänen kynästään on yhdessä Harri Rinteen kanssa syntynyt yli 700 biisiä, joiden joukossa on iso nippu koko kansan tuntemia hittejä. Kun nyt olen pari kuukautta kuunnellut Mikon tuotantoa läpi lähes nonstopina, jaksan hämmästyä hänen monipuolisuudestaan. Vicky Lee ja Rikoo on riskillä ruma ovat jättäneet varjoonsa hurjan määrän hienoja, nyt jo unohdettuja kappaleita.
Eri aikakausina Mikolla on ollut eri yleisö: 1970-luvun puolivälissä hän oli Juice Leskisen kanssa perustamassaan Coitus Int -yhtyeessä sekä Tabula Rasassa rocktähti, joka joutui toisinaan pakenemaan fanejaan keikkapaikan ikkunan kautta. Neljällä Syksyn Sävel -voitolla hänestä tuli koko kansan suosikki. Känkkäränkkä, Poppaloora ja Taitaa tulla kesä taas tekivät Mikosta lasten idolin.
Musiikillisen uransa ohessa Mikko on työskennellyt televisiotoimittajana sekä juontajana ja pitkään myös laskettelunopettajana (vähän piti kyllä käydä äsken kokeilemassa mäessä taikanappia). Kokonaan oma juttunsa on neljä perättäistä kautta kansanedustajana – tänä keväänä Mikko jättää Arkadianmäen 16 vuoden eduskuntauran jälkeen. Kirjaprojektin ajoitus ei ole sattumaa – Mikon elämässä kun alkaa kokonaan uusi luku.
Itselleni Mikko Alatalo on hyvin tuttu kohde. Känkkäränkästä tuttavuus alkoi minullakin, mutta olen myös tuntenut hänet monien eri yhteyksien vuoksi lapsesta lähtien. Lyhtypirtin Viestiin haastattelin Mikkoa kesällä 1993, ja toimittajan ominaisuudessa olen ollut häneen tasaisin väliajoin yhteydessä siitä lähtien.
Mikko Alatalon elämäkerran kirjoittaminen on minulle suuri kunnia ja äärimmäisen mielenkiintoinen projekti. Ihmisen elämän paketoiminen kansien väliin ei ikinä ole helppo tehtävä ja vastuukin on melkoinen moneen suuntaan. Uskon kaiken sujuvan hienosti, koska saan kohteelta itseltään kaiken mahdollisen avun.
Mikon lisäksi haastattelen hänet hyvin tuntevia ihmisiä niin töiden parista kuin lähipiiristäkin. Lisäksi apunani on Mikon lähes täydellinen lehtileikearkisto vuodesta 1973 alkaen – samanlaisiin leikekirjoihin nätisti ja säntillisesti tallennetut jutut. Arvostan!
