Kesäkuu 1995. Juhannusaaton aamuna en arvannut, mihin illalla päätyisin. Isomummoni oli kuollut edellisenä päivänä ja mieleni oli maassa, kunnes sain erikoisen puhelinsoiton.
Entinen opettajani Heikki Mäenpää (jonka kanssa olimme toteuttaneet myös Lepokoti-numeron) teki päättömältä kuulostavan ehdotuksen. Kangasalan Pohtiolammella juhannusjuhlissa järjestettäisiin illalla saunavihdan solmimiskisat eli vihtamestaruuskilpailut, ja kaksi parasta vihtaa toimitettaisiin vielä samana iltana 58-vuotissyntymäpäiväänsä viettävälle tasavallan presidentti Martti Ahtisaarelle sekä rouva Eeva Ahtisaarelle. Mäenpää pyysi minua kirjoittamaan presidentille puheen ja lähtemään toimittamaan vihtoja Naantalin Kultarantaan.
Leijonavaakunat välähtivät saman tien silmissäni. Minulla olisi vihdoin mahdollisuus toteuttaa ykköshaaveeni: tavata ihan oikea presidentti – ja ehkä samalla jopa haastatella häntä Lyhtypirtin Viestiin!
Siinä ei kauan nokka tuhissut. Rullasin puhtaan arkin kirjoituskoneeseen ja naputin paperille siltä istumalta pateettisen onnittelupuheen.
Katsokaa vihtojen vihreitä lehtiä. Eivätkö ne kuvastakin sitä, kuinka hyvinvoiva, mutta kuitenkin vielä vihreä isänmaamme on? Yksi oksa ei vielä vihtaa tekisi, yhteensidottuina ystävyydellä ja yhteistyöllä ne toimivat tehtävässään erinomaisesti.
Illalla lähdin puhe kourassani juhannusjuhlille, jossa jännitimme vihtamestaruuskilpailuiden tuloksia. Osallistujia oli vain kaksi, Jorma Pyykkö ja Lahja Kauramäki, ja tuomaristo päätti palkita heistä molemmat. Kun voittajavihdat oli solmittu, lähdin kahden muun nuoren, Tanja Virtasen ja Ville Niemisen kanssa viemään niitä Naantaliin. Ainakin Ville oli täysi-ikäinen, koska oli reissussa kuskina (itse en ollut vielä täyttänyt seitsemäätoista).
Vihtatempauksen takana olivat Kangasalan Matkailuoppaat sekä Matkailurengas ry, jotka olivat sopineet asiasta myös tasavallan presidentin kanslian kanssa. Ilmeisesti asiassa painoi myös Heikki Mäenpään kaveruus presidentin lehdistöpäällikköön Jussi Lähteeseen. Tästä syystä meitä osattiin odottaa Kultarannassa.
Saavuimme perille myöhään illalla. Kultarannan porttivahti päästi meidät ajamaan presidentin virka-asunnon pihalle ja pian Ahtisaaren turvamiehet piirittivät meidät. Saimme lahjottua heidät Pohtiolammelta ongituilla savulohilla.
Sitten paikalle tuli Suojelupoliisin edustaja, joka teki meille tarkemman tsekkauksen.
– Isäntää valvotaan aina kulkiessaan paikassa kuin paikassa. Erityisiä henkivartijoita hänellä ei ole, mutta meidän valvojien täytyy tietää koko ajan, missä tasavallan presidentti kulkee. Joka päivä joku yrittää myös pyrkiä tänne Kultarannan porttien sisäpuolelle. 90 prosenttia pyynnöistä tavata tasavallan presidentti ovat täysin päättömiä, Supon mies selitti.
No, meillä oli onneksi ihan aiheellista asiaa – Kangasalan parhaat saunavihdat, jotka pitäisi toimittaa presidentille ja kiireesti. Supomies soitti puhelun ja pian luoksemme saapui linnanvouti Erkki Ahokas, joka kertoi presidenttiparin olevan parhaillaan saunassa. Syntymäpäivä oli kulunut golfaten ja nyt Kultarannan rannassa oltiin sytyttämässä henkilökunnan kesken juhannuskokkoa.
– Valitettavasti minun on ilmoitettava, ettei isäntä nyt voi ottaa teitä henkilökohtaisesti vastaan, mutta vihdat menevät varmasti perille ja presidenttipari on niistä kiitollinen, Ahokas pahoitteli.
Ei auttanut kuin luovuttaa vihdat. Ahokas lupasi viedä myös tekemäni puheen saatekirjeenä suoraan presidentille. Otin kuvan Tanjasta ja Villestä yhdessä linnanvoudin kanssa. Kirjoittaisin tapauksesta jutun ilmaisjakelulehti Viikko Kangasalaan, jonka avustajana olin aloittanut helmikuussa 1995.
Niin lähellä, mutta niin kaukana. Ajoimme takaisin Kangasalle, jonne pääsimme kello kolmelta aamuyöllä. Olin aavistuksen pettynyt, sillä en vieläkään päässyt tapaamaan presidenttiä. Olihan jo pelkästään Kultarannan pihamaalla käyskentely tietysti jonkinlainen saavutus. Ei auttanut jäädä tuleen makaamaan.
Parin viikon päästä minua odotti postilaatikossa iloinen yllätys – kiitoskirje presidentti Ahtisaarelta! Vihdat ja puheeni olivat siis menneet sovitusti perille.
Kiitos minulle syntymäpäiväni kunniaksi toimittamastanne kauniista isänmaallisesta Juhlapuheesta, olin todella mielissäni lahjaksi saamistani aidoista ”Made in Finland” vihdoista. Niiden raikas tuoksu loi saunomiseen todellisen suomalaisen juhannustunnelman.
Ennen kirjettä olin kuitenkin tehnyt jo seuraavan siirtoni. Presidentin lehdistöpäällikkö Jussi Lähde oli kesäkuun lopussa vieraillut Kangasalan Lepokodilla kesäteatterinäytelmän ensi-illassa. Kävin esittäytymässä hänelle ja annoin samalla mukaan nipun Lyhtypirtin Viestejä sekä virallisen haastattelupyynnön tasavallan presidentille.
Jokohan vihdoin onnistaisi?
