Helmikuu 1994. Yhdeksännen luokan äidinkielen kurssilla piti tehdä esitelmä suomalaisesta kirjailijasta. Olin juuri päässyt Arto Paasilinnan kirjojen makuun ja ahminut hänen koko tuotantonsa, joten hän olisi ollut kohteena kaikkein helpoin. Kaveri vain oli ehtinyt jo varata hänet aiheekseen.
Mietin hetken ja tajusin, miten saisin esitelmästä täyden kympin. Valitsin listalta jonkun toisen elossa olevan kirjailijan ja päätin ottaa häneen henkilökohtaisesti yhteyttä.
Veikko Huovisen kirjat olivat nekin tuttuja, sillä olin katsonut hänen tarinoihinsa perustuvia televisiosarjoja ja elokuvia televisiosta (Hamsterit, Lentsu, Lampaansyöjät ja Havukka-ahon ajattelija sekä juuri esitetty Konstan Pylkkerö). Tartuin pikaisesti Hamstereihin ja luin sen lähes yhdeltä istumalta sekä perään kummallisen ja edelleen ajankohtaiselta tuntuvan Lemmikkieläimen.
Sitten marssin Kangasalan postiin ja etsin Kainuun puhelinluettelosta sotkamolaisen Veikko Huovisen puhelinnumeron. Sain kirjailijan puhelimeen ja pyysin häneltä haastattelua Lyhtypirtin Viestiin. Siitä en maininnut mitään, että haastattelun sivutuotteena syntyisi esitelmä kouluun.
Pitkästä aikaa ehdotin vanhaa kunnon kirjehaastattelua, joita en ollutkaan pariin vuoteen tehnyt. Ymmärsin, etten näin nopealla aikataululla ehtisi matkustamaan Sotkamoon (esitelmän deadline oli parin viikon päästä).
Korpikirjailijalle itselleenkin tämä järjestely tuntui parhaimmalta. Veikko Huovinen lupasi vastata kysymyksiini mahdollisimman pikaisesti.
Vastaus saapui pian. Kysymyslomakkeeni mukaan Huovinen oli liittänyt yhden novellinsa, jonka saatteeksi kirjoitti:
Hei Tuomas! En ehtinyt laajasti vastaamaan. Oletko lukenut Arto Seppälän ”Ajatus on hiirihaukka”? Se on monografia minusta. Kiitos lehdestä. On hienoa harrastaa jotain. Terveisin 2.2.1994 Veikko Huovinen.
Minusta tuli Veikko Huovisen kirjojen fani vasta haastattelun jälkeen ja oikeastaan vaiva on pahentunut nyt aikuisena. Kesälomani alkavat yleensä jonkin Huovisen tarinan lukemisella – hänen hirtehinen huumorinsa saa parhaimmillaan pärskäyttämään kahvit nenästä. Samalla tavoin ymmärrän vasta nyt hänen lauseidensa hienouden, myös vastauksissa Lyhtypirtin Viestin hätäisesti kyhättyihin kysymyksiin.
Miten kuvailisitte kirjojanne ja niiden ”luonnetta”?
En ole ”humoristi” vaan kirjailija, jonka kirjoissa on huumoriakin. Teosteni luonne on jokseenkin luonteva.
Kirjojenne juoni tapahtuu paljolti luonnossa ja luonto on ilmeisesti Teille läheinen. Usein myös henkilöt muistuttavat eläimiä (esim. Hamsterit tai Lemmikkieläin). Mikä on kirjojenne sanoma luonnon kannalta?
Luonto on suuri, ja ihminen on osa luontoa, vaikka käyttääkin deodoranttia. Ihmiselle on annettu valtaa käyttää ja muokata luontoa. Talitintti ei tähän juuri pysty.
Onko Konstan Pylkkerö Veikko Huovinen eli ovatko Konstan ajatukset suoraan omianne? Onnistuiko Konstan Pylkkerön tai Lentsun tv-versio? Entäpä Lampaansyöjien elokuvaversio?
Ajatukset ovat omia. Konstan Pylkkerön jaksot ovat varsin onnistuneita, hyvät näyttelijät. Varsin hyvä oli Lentsukin. Lampaansyöjät-filmistä en pidä.
Miksi olette halunnut tehdä Adolf Hitleristä ja Josif Stalinista kirjat Veitikka ja Joe-setä?
He ovat olleet vaikuttajayksilöitä. Pahat henget on kirjattava muille varoitukseksi. Uudet Hitlerit ja Josefit tulevat vielä, monestikin.
Kirjoitatte romaaneja ja novelleja. Tahtoisitteko erikoistua jompaankumpaan?
Kumpikin on siedettävää askartelua.
Aiotteko kirjoittaa muistelmia tai omaelämäkertaa?
en
Teoksianne on käännetty ainakin kahdeksalle kielelle (eri). Tajuavatko ei-suomenkieliset kirjojenne sisällön?
12 kielelle. Ehkä jotkut tajuavat. Riippuu kääntäjän tasosta.
Olette koulutukseltanne metsänhoitaja. Miksi Teistä tuli kirjailija?
Kun niin kirjoitutti! Taide on kuin tuli hännän alla.
Olette saanut lukuisia tunnustuksia ja palkintoja. Tuleeko paras tunnustus kuitenkin lukijoilta?
Näin on.
Mitä sanoisitte a) lukijoillenne, b) aloitteleville kirjailijoille?
Lukijoille: lukekaa! Kynäilijälle: Lue paljon. Älä Hellitä. Yritä kehittyä. Ole sisukas! Ymmärrä ihmistä. Älä ole liian moderni.
Viisaita sanoja. Lyhtypirtin Viesti julkaisi näistä sivun kokoisen kuvattoman jutun (en ollut muistanut pyytää Huoviselta kuvaa). Esitelmästä sain täyden kympin.
Veikko Huovinen
Syntyi 7.5.1927 Simossa
Kuoli 4.10.2009 Sotkamossa
