Heinäkuu 1994. Haastattelin Lyhtypirtin Viestiin tietenkin itseäni kiinnostavia ihmisiä, mutta kuuntelin myös lukijakuntani toiveita. En muista, kuka ehdotti minulle Kaija Aarikan haastattelua – sen kuitenkin muistan, etten tiennyt hänestä kuin nimen. Lupasin toteuttaa toiveen, sillä Kaijan numero löytyi luettelosta ja tarvitsin seuraavalle Helsingin-reissulleni pari hyvää kohdetta ja lehteeni juttuja.
Olimme Kaijan kanssa jo sopineet tapaamisajankin ennen kuin olin tarkemmin perehtynyt aiheeseen. Aarikka Oy:n muistin leluista, joita itselläni ja sisaruksillani oli ollut aivan pieninä lapsina. Tietosanakirjamme olivat niin vanhoja, etten löytänyt Aarikasta kovinkaan paljon tietoa. Onneksi minulla oli sentään kattava kokoelma Kuka kukin on -kirjoja, joista sain ainakin perustiedot yrityksen perustajasta ja taiteellisesta johtajasta Kaija Aarikasta.
Kauniina ja kuumana heinäkuisena iltana käppäilin Helsingin Etu-Töölöön Temppelikadulle ja soitin ovisummeria. Kaija vietti normaalisti kesäpäivät Somerolla Kivenkolo-mökissään, mutta juuri tänään hän oli käymässä Helsingissä japanilaisten vieraidensa vuoksi.
Suuri asunto oli valoisa ja kaunis, luonnollisesti täynnä taide-esineitä. Innostuin maalailemaan näkymiä Lyhtypirtin Viestin sivuille.
Helsingin koti, joka on annettu vähäksi aikaa erään taiteilijan käyttöön, on sisutettu kauniilla taide-esineillä, ei kovin monilla Aarikan tuotteilla, mutta joillakin sentään. Lasisella pöydällä seisoo yhdellä jalalla pieni valkoinen ja iso musta lintu, hyllyn päällä asuntoa katselee ehkä kuuluisin ja suosituin Aarikka-esine – puuhelmistä rakennettu pässi. Ikkunasta aukeaa näkymä Temppeliaukion kirkolle, ilta-aurinko vilahtaa talojen välistä. Vaikka Suomen pääkaupungin kesäinen asukasluku lieneekin monta sataa tuhatta, Töölössä on aivan hiljaista.
Olohuoneeseen oli katettu kahvipöytä ja hienot posliiniset astiat. Aloimme kahvitella, kerroin lehdestäni ja kysyin vähäiset kysymykseni. Niistä avautuikin mielenkiintoinen tarina – ryysyistä rikkauksiin.
Kaija Aarikka kertoi opiskelleensa neljäkymmentä vuotta sitten taideteollisuuskorkeakoulun tekstiililinjalla. Hän valmistui tekstiilitaiteilijaksi ja lopputyönään ompeli puvun, johon ei löytänyt mieleisiään nappeja.
— Menin lautatarhaan ja ostin sieltä palan puuta. Siitä veistin viisi nappia.
Kaija avioitui Erkki Ruokosen kanssa 1954 ja elämä mullistui monella tavalla.
— Vaikka mieheni olikin saanut työpaikan liikealalla, olimme köyhiä opiskelijoita. Päätimme ottaa riskin – Erkki jätti työnsä, enkä minä mennyt tekstiilisuunnittelijaksi, vaan aloin suunnitella ainoastaan nappeja. Perustimme Aarikka Oy:n, jossa työskentelimme kaksin ensimmäiset kolme vuotta. Teimme napit alivuokralaiskämpässämme. Meillä oli osuuskeittiö ja -kylpyhuone, vain yksi huone omassa käytössämme. Sinne sahanpurujen keskelle ensimmäinen lapsemmekin syntyi.
Aluksi Aarikka valmisti vain nappeja, mutta pian niiden tilalle tulivat puusta valmistetut korut. Eksoottiset materiaalit, kuten jakaranda ja tiikki, vaihtuivat kotimaiseen mäntyyn ja koivuun. Yritys avasi ensimmäiset myymälänsä Helsingin keskustaan 1960-luvulla. Aarikan perheen kasvaessa valikoimiin tulivat myös puiset lelut.
— Maanviljelijäisäni oli kätevä käsistään ja omassa verstaassaan hän teki minulle puisia keinuhevosia ja narusta vedettäviä koiria. Siihen aikaan ei ostettu ensimmäistäkään lelua. En vielä lapsena tehnyt kovin paljon itse leluja, mutta talon tilkuista sain räsynukkeja ja tietysti leikin myös käpyeläimillä, Kaija kertoi.
Juuri tänä vuonna (1994) Aarikka Oy juhli 40-vuotista taivaltaan. Perheyrityksellä oli tehdas Helsingin Vallilassa sekä Järvenpäässä, viisi myymälää keskustassa ja koko Suomessa yhteensä 21. Juhlan kunniaksi Aarikan esineistä oli koottu kiertävä näyttely.
17-minuuttisen haastattelun jälkeen tiesin paljon enemmän Aarikan tarinasta kuin Temppelikadulle saapuessani. Vaikka itse olin haastattelussa vähintäänkin jäässä, Kaija Aarikka vastaili kysymyksiini ystävällisesti.
Lähtiessäni hän ilmoitti ryhtyvänsä lehteni kestotilaajaksi ja maksoi sen saman tien käteisellä. Sain häneltä myös erinomaisen vinkin uudesta haastateltavasta, jonka sitten lokakuussa tapasinkin.
Kaija Aarikka
Syntyi 3.2.1929 Somerolla
Kuoli 14.8.2014 Helsingissä
LPV nro 90, 8/1994