Kirjailija tekee teoksensa eteen satoja tunteja töitä. Kerää aineistoa, miettii rakennetta ja näkökulmia, kirjoittaa, hioo, viilaa ja höylää.
Hänen lisäkseen valtavan työpanoksensa antavat kustannustoimittaja ja muu kustantamon henkilökunta, graafikko, usein valokuvaajakin. Kustantaja maksaa kirjan tekemisestä syntyneet viulut (ja kirjailija omansa), myös paperin, painatuksen, jakelun, markkinoinnin ja tiedottamisen – sekä kuittaa tappion, jos kirja ei menestykään.
Kirjaa voi myydä muutaman kuukauden ajan täyteen hintaan, yleensä alle kolmellakympillä. Sen jälkeen hinta lähtee lujaan laskuun. Syksyn kirjat kuolevat jouluksi.
Lukija voi lainata kirjan ilmaiseksi kirjastosta, jolloin kirjailija saa nykyisin 26 sentin korvauksen per laina (luojan kiitos). Jos kirjan taas ostaa omakseen, sen saa lukea niin monta kertaa kuin haluaa ja säilyttää niin pitkään kuin kirja kestää. Sen voi lainata kaverille, lahjoittaa ja jopa myydä eteenpäin.
Tästä huolimatta kirja lukeutuu hyödykkeisiin, jonka hinnasta voi aina valittaa. Se on yleensä liian korkea – onhan kirjojen ostaminen digiaikakaudella aivan turhaa. Kirjailijana minulta pyydetään kirjojani jopa ilmaiseksi. Nehän syntyvät vähän niin kuin harrastuksena, pelkästä palavasta luomisen halusta.
Itse en ole ymmärtänyt nurista parinkymmenen kilometrin taksimatkasta, parturikäynnistä tai ravintola-aterian hinnasta, koska olen pitänyt hintaa yleensä sopivana ja ymmärrän asioiden maksavan.
Mutta ostetaan kirjoja! Lainataan kirjoja! Ennen kaikkea luetaan kirjoja! Näin varmistetaan, että hienoja teoksia julkaistaan vastaisuudessakin.
Inspiraatio tähän tekstiin löytyi muuten ihan elävästä elämästä.