Vielä muutamia vuosia sitten luin lapsilleni iltasadun, ja varsinkin tyttäreni Inkerin kanssa siitä muodostui vuosikausien ajaksi tarkka iltarutiini. Ensin luettiin jokin tarina lastenkirjasta ja sitten ”höpöteltiin”, mikä enimmäkseen tarkoitti improvisoitua nukketeatteria Inkerin kymmenillä pehmoleluilla.
Sopivia lastenkirjoja oli välillä hankala löytää. Usein tarinat olivat joko liian pitkiä tai liian lyhyitä. Joskus kuvitus sisälsi niin paljon yksityiskohtia, että lapsi keskittyi enemmänkin niitä etsimään kuin kuuntelemaan lukemistani. Tällöin aloin miettiä, osaisinkohan itse kirjoittaa jotain lapsille sopivaa. Vaikka suutarin lapsilla ei olekaan kenkiä, halusin että kirjoittajan lapset saisivat nautiskella edes joitakin isänsä kirjoittamia luomusatuja suoraan uuninpelliltä. Kesti kuitenkin aikaa, kun älysin tarttua toimeen.
Olin jo aiemmin kirjoittanut tarinan muistinsa menettäneestä Huhu-pöllöstä. Tämä päätyi Pikku Kakkosen iltasaduksi, mutta televisiossa nähty (ja äänikirjana kuultu) lopputulos oli kaukana alkuperäisestä ideastani. Tarjosin sittemmin kuvittajaystäväni Antti Nikusen kanssa Huhu-kirjaa WSOY:lle, mutta se ei vielä silloin ottanut tulta. Mutta aivan yllättäen WSOY julkaisikin vuonna 2019 Pikku Kakkosen iltasatukirjan, johon alkuperäinen Huhu-satuni pääsi mukaan!
Ajatus kirjoittaa oma lastenkirja sai iltasatukirjasta vain lisää vauhtia, ja Antti (joka oli alkanut tehdä omaa Urho ja Onna -lastenkirjasarjaansa) puhalsi samaiseen hiileen hehkua.
Nollasarvisesta ei kuitenkaan alun perin pitänyt tulla kirjaa, vaan se syntyi Inkerin ja minun hassuttelusta. Iltasadun jälkeisenä höpöttelyhetkenä painoin yksisarvispehmolelun sarven sisään ja kerroin otuksen olevan nollasarvinen. Tämä nauratti Inkeriä, mutta ei kantanut vielä sen pidemmälle. Vähän myöhemmin kerroin samaisen vitsin ystäväni lapsille, jotka myös innostuivat. Sitten innostuin itsekin, ja päätin kirjoittaa tarinan ihan vain lasten luettavaksi.
– Unikko hyvä. et suinkaan sinä kuvittele olevasi yksisarvinen? Sahrami huolestui. – Eikös sinulta puutu jotain hyvin tärkeää, joka kaikilla yksisarvisilla pitäisi olla?
– Mitä minulta puuttuu? Laillistetun yksisarvisen ammattitutkinto? Ei kai sellaisia tähän hommaan tarvita.
– Sarvi, tomppeli! Sinulta puuttuu yksi sarvi! Mikä yksisarvinen muka sellainen on, jolla ei ole yhtään sarvea?
– Nollasarvinen, Unikko vastasi hymyillen.
– Anteeksi kuinka?
– Minä olen nollasarvinen. Maailman ainoa nollasarvinen. Kaiken lisäksi hyvin harvinainen sellainen. Voit kutsua minua tästä lähtien Nollikseksi.
En tiedä hevosista, aaseista tai yksisarvisista juuri mitään, ja hevonen lastenkirjan sankarina voi olla vähän kömpelö. Kavioilla on vaikea tehdä mitään kovin näppärää – kuvittaja joutuu käyttämään luovuuttaan.
Minulla oli alusta alkaen mielikuva nollasarvisen kotitilasta jossakin sisä-Suomessa. Sinne oli helppo kuvitella keksimäni tarina. Oheinen valokuva on otettu ”Nolliksen maatilalla” syksyllä 2018. Olisikohan Nollis itsekin eksynyt kuvaan?
Tarina hevosenvarsa Unikosta, joka uskoo olevansa yksisarvistakin harvinaisempi nollasarvinen, syntyi kuin itsestään. Avasin vain tietokoneen ja näpyttelin menemään. Hyvin pian mukaan liittyi sarkastinen aasi Sahrami, joka julistaa olevansa maailman ainoa raidaton seepra.
Oli vapauttavaa kirjoittaa tekstiä ilman mitään rajoituksia. Kirjoitin mukaan reilusti huumoria: vitsejä suoraan lapsille ja rivien väliin vähän toisenlaisia aikuisille. Ensimmäinen tarina syntyi yhdessä illassa, toinen toisessa… Pian juttuja olikin jo neljä.
Kaverusten huomio herpaantui, kun maatilan pihaan pörähti auto. Ovet avautuivat, ja ulos vilistivät lapset Eevi ja Eeli. Heidän perässään paljon hitaammin kömpivät isä ja äiti.
– Lapset, älkää säntäilkö omin päin mihinkään! Yhdessä mennään! Ja varokaa nyt, täällä on joka puolella kakkaa! äiti yritti komentaa, mutta lapsukaiset olivat aivan pistoksissaan.
– Iskä, osta äkkiä niiltä maahisilta rannekkeet, niin päästään katsomaan eläimiä. Missä täällä on ketut ja majavat?
– Minä haluan heti hypätä navetan orsilta lantakasaan ja päästä istuttamaan rikkaruohoja! Eevi riemuitsi.
Hänen äitinsä oli hämmästynyt siitä, että kaupunkilaislapset tiesivät niin paljon maalaistalon elämästä.
Luin sadut omille lapsilleni ja ystäväni lukivat omilleen. Ne tuntuivat toimivan sen verran hyvin, että niitä voisi tarjota ihan oikealle kustantajallekin. Antti sai oman kustantajansa WSOY:n kiinnostumaan, mutta julkaisupäätös otti oman aikansa. Siinä välissä ehdin kirjoittaa kolme tarinaa lisää. Kesällä 2021 saimme kustannussopimuksen. Seitsemän satua ja niiden välinen kehyskertomus julkaistaisiin kirjana, jonka Antti kuvittaisi.
Näin sai alkunsa kirja nimeltä NOLLIS – maailman ainoa nollasarvinen, joka julkaistiin 8. elokuuta 2022 WSOY:n kustantamana. Sitä voi hankkia tekijöiden signeeraamana täältä.
Tässä hieman näytteitä teoksesta:
