Tammikuu 1992. Lyhtypirtin Viesti otti lukijoilta mieluusti vastaan toiveita haastateltavista. Olin tehnyt kirjehaastattelun kuopiolaisesta, poikien seikkailukirjoja kirjoittavasta Lassi Koposesta, minkä jälkeen eräs naapurintyttö halusi lukea kirjailija Anni Polvan haastattelun. Selvitin mahdollisuutta.
Olin lehdestä lukenut, että Anni Polvan oikea nimi oli Polviander. Sillä nimellä löytyivät yhteystiedotkin Turun puhelinluettelosta. Koska Turkuun päin minulla ei ollut asiaa, soitin kirjailijalle ja sain luvan kirjehaastatteluun.
Nyt jälkikäteen hävettää rankasti, että en edes virkani puolesta ollut lukenut yhtäkään Anni Polvan kirjoittamaa teosta haastattelun pohjaksi. Tyttöjen suosiossa olevan Tiina-sarjan kirjan lukeminen ei olisi 13-vuotiaalle pojalle ollut yhtään kummallisempaa kuin se, että edellisenä kesän valoisina öinä olin ahminut Kalle Päätalon Täyden tuntirahan.
Perehtymättömyyteni ei kuitenkaan paljastunut Anni Polvalle. Jollakin tavoin olin kuitenkin varpaillani, sillä lisäsin haastattelukysymysten saatteeksi varmuuden vuoksi varoituksen ”PAHOITTELEN, JOS TÄSSÄ ON LOUKKAAVIA KYSYMYKSIÄ: ÄLÄ VASTAA NIIHIN, JOS TÄLLÄISIÄKIN ON, KIITOS!”. Anni Polvan palauttamassa kysymysliuskassa pahin kysymys näyttäisi olevan ”Mikä elämässäsi on ollut ikävintä?”.
Anni Polva kirjoitti pitkän kirjeen ja vastasi jokaiseen kysymyksiini omalla tavallaan: kirjoittaen käsin ruutuvihon sivuille. Näin hänen kirjansakin syntyivät.
Heipä hei, Tuomas.
Tai paremminkin voisin sanoa ammattikaveri. Minä näes myös aloin toimittaa lehteä alta 10-vuotiaana ja kauppasin sitä puoli-ilmaiseksi.
Minulla vain ei ollut kirjoituskonetta eikä monisteita, vaan kirjoitin kaikki käsin. Harmittaa, etten jättänyt itselleni yhtään lehteä; älä tee samaa tyhmyyttä.
Kirjoitin kirjankin sinikantisiin vihkoihin ja annoin sen jollekin seuralle, en muista minkä nimiselle. Aloin itse lukea jo 4-vuotiaana ja luin kaiken minkä käsiini sain, ja suunnittelin näytelmiä ja iltamia, joita sitten kavereiden kanssa halkoliitereissä esitimme. Aikuisia oli sankoin joukoin katselemassa.
Lehtesi on hyvä. Parhaana pidän sen nasevia sanakäänteitä.
Monipuolisempi se saisi olla, mutta se monipuolistuu varmasti kaiken aikaa, sen tiedän. Sinusta tulee aikanaan erinomainen toimittaja, etkä ehdi vanhaksikaan, kun se jo toteutuu.
Minulla ei ollut parempaa kuvaa itsestäni (en näes ole diiva). Tämä on passikuva. Sitä ei tarvitse palauttaa.
Ammattitoveri Tuomaalle terveisin,
Anni Polva.
Nyt tätä kirjoittaessani huomaan kirjeessä pienen uutisenkin: kenties jossakin on nippu sinikantisia vihkoja, joissa on Anni Heinosen nuorena kirjoittama ja kokonaan kadonnut romaani. Kaikki viimeistään 1920-luvulla toimintansa aloittaneet seurat: käykääpä läpi arkistojanne!
Anni Polva (oik. Polviander, o.s. Heinonen)
Syntyi 6.1.1915 Pietarissa
Kuoli 23.7.2003 Turussa