Esikoisromaanin ilmestyminen on kirjailijalle jännittävä asia, mutta toisen kohdalla tunne vaihtuukin jo peloksi. On ensiteos sitten saanut suopean tai nihkeän vastaanoton, toisen kohdalla on yksinkertaisesti pakko onnistua. Muuten kirjailijahommat saattoivatkin sitten olla siinä.
Näitä mietiskelin helmikuussa, kun Myöhäistä katua oli lähtenyt painoon. Ostaisivatko kirjakaupat sitä sisään yhtäkään kappaletta? Kirjastot sentään jotain, mutta enemmän vai vähemmän kuin esikoistani? Lukisiko kirjaa kukaan? Arvostelisiko tai suosittelisiko?
Kirjailija harvoin itse tietää, onko saanut aikaiseksi kultakimpaleen vai jotain sysipaskaa – ja lukijat saattavat olla joka tapauksessa eri mieltä. Myöhäistä katua -kirjan kohdalla minulla oli suuri tarve näyttää, millaista tekstiä haluan koko sydämestäni kirjoittaa (hauskaa, tunnelmallista, vetävää). Esikoistani Siitä tulikin farssi (2018) on luultu, osin aiheellisestikin, tietokirjaksi. Se on kyllä kaunokirjallinen teos, mutta suurimmaksi osaksi totta ja vähemmän mielikuvitukseni hedelmää. Siinä en päässyt vielä kunnolla irrottelemaan, Myöhäiseen latasin kaiken.
Onneksi en vielä helmikuussa osannut pelätä globaalia pandemiaa. Myöhäistä katua julkaistiin maaliskuun alussa, ja julkistusjuhlista tuli elämäni upeimpia hetkiä. Kirja löysi pian ensimmäiset lukijansa ja kohta alkoi ropista myönteisiä kommentteja. Romaani taisi sittenkin olla onnistunut.
Vaan puolitoista viikkoa myöhemmin Suomi meni kiinni. Siinä vaiheessa ensimmäiset kappaleet romaaniani olivat hädin tuskin ehtineet kauppoihin ja kirjastoihin, jotka kaikki sulkeutuivat. Ja niin suljettiin kirjastovarausjärjestelmäkin, joten kirjalleni ei päässyt muodostumaan lainausjonoa.
Olin hyvissä ajoin ollut yhteydessä kirjastoihin, jotta pääsisin esiintymään ja kertomaan uudesta kirjastani potentiaalisille lukijoille. Sain sovittua puolisen tusinaa vierailua. Kaikki peruuntuivat.
Onneksi ihana Henriika Tulivirta pyysi minut Helsingin kaupunginkirjaston ensimmäiseksi livestream-kirjailijavieraaksi. Juttelimme Myöhäisestä maaliskuussa autiossa keskustakirjasto Oodissa.
Koteihinsa eristetyt ihmiset kyllä kuluttivat kirjoja varmaan enemmän kuin pitkään aikaan, mutta verkkokirjakaupoista ostettiin jo ennestään tuttujen kirjailijoiden kirjoja tai enemmän mediakohua herättäneitä teoksia. Äänikirjoja ahmittiin Storytelistä ja Bookbeatista, mutta minun kirjani menevät sinne vasta ensi vuoden puolella.
Kirjojen saamaan huomioon pätee lumipalloilmiö. Minunkin piti saada jotenkin pää auki. Mölysin siis itse somessa. Kehuin kirjaani ja välitin eteenpäin jokaisen risauksen, jonka teos aiheutti. Sain enimmäkseen sosiaalisen median kautta myytyä itse ja ystävien avulla satakunta kirjaa.
Otin yhteyttä kolmeenkymmeneen kirjabloggariin, joista viisi tarttui teokseeni ja kirjoitti siitä. Kaksi bloggaria ilmoittautui oma-aloitteisesti, mikä lämmitti sydäntäni. Eniten kuitenkin se, että kaikki arviot väittivät samaa: Myöhäistä katua on hyvä kirja.
Kirsin kirjanurkka Myöhäistä katua on viihdyttävä, hauska ja hippusen nostalginenkin teos.
Kirja vieköön! Kirjan loppu oli tavattoman hieno maagisrealistisine piirteineen.
Jorma Melleri (Uusi Suomi) Veijariromaaneja kirjoittavien kapeaan kärkeen (kirjailija) kuuluu jo nyt.
Kirjarouvan elämää Pidin tästä kirjasta, jonka kirjoittajalla on sana hallussa.
Kirjailija Raija Hautala Tuomas Marjamäen ote tekstiin on ihailtavaa, hän sukkuloi tunnelmasta toiseen, välillä pitelen nauruani ja välillä tirautan kyyneleitä, niin iholle teksti paikka paikoin tuli.
Elämä on ihanaa Tätä kirjaa on helppo suositella kaikille huumorin ja sanaleikittelyjen ystäville.
Hemulin kirjahylly Tarina on hieno, siinä riittää monenlaisia käänteitä kummassakin aikatasossa. Kokonaisuus on hallittu, ja vaikka lukemisessa on välillä taukoja, on helppo muistaa mitä aiemmin on tapahtunut.
Arviot perinteisessä mediassa vaikuttavat vähintään yhtä paljon kuin kirjablogit. Iloitsin Episodin ja Avun myönteisistä jutuista.
Marja Aarnipuro, Apu Tuomas Marjamäki on rakentanut romaaninsa jännittävällä tavalla. Hän sekoittaa suomalaisen elokuvan historiaa keksittyihin tapahtumiin ja henkilöihin. Resepti toimii.
Jussi Huhtala, Episodi Toimittajana pitkään työskennelleen Marjamäen toinen romaani on viihdyttävää luettavaa. Teksti koostuu napakoista lauseista ilman turhaa kikkailua. Dialogi on elävää ja uskottavaa. (****)
Helsingin Sanomien suhtautuminen on kirjailijalle kaikkein jännittävin. Noteeraako lehti koko kirjaa ja jos noteeraa, millaisin sanoin? Päättelin ensin, että Myöhäistä katua ei valtakunnan päälehden kriteereitä täyttänyt, mutta sitten mietin asiaa tarkemmin. Ehkä arvostelukappale ei ollut edes löytänyt perille.
Päätin selvittää, onko joku HS:n kriitikoista tarttunut kirjaani. Kirjoitin viestin kirja-arvioista vastaavalle Antti Majanderille, joka arveli kirjani lojuvan muiden lukemattomien teosten kasassa tyhjässä Sanomatalossa. Toimittajat kun ovat tehneet koko kevään töitä etänä kotonaan. Majander ehdotti, että lähettäisin Myöhäisestä pdf:n luettavaksi. Mitään lupausta kirjan lukemisesta saati arvioimisesta hän ei tietenkään antanut.
Kun sitten Pertti Avolan arvio aivan yllättäen kesäkuussa ilmestyi, Myöhäistä katua sai hetkeksi uuden elämän. Kirjoitus oli käsittääkseni yksinomaan positiivinen.
Helposti luettavan romaanin sävy on kepeä, ja niin hyvät kuin pahatkin saavat siinä ansaitsemansa kunnon vanhanajan viihderomaanin tyyliin.
Juuri tuolloin kirjastot olivat avautuneet ja näin kirjalleni muodostui kolmen kuukauden lainausjono – siellä sitä vieläkin odotetaan.
* * *
Mutta nyt syksy on ovella ja sen mukana tulevat sadat uudet kirjat, jotka taistelevat huomiosta ja lukijakunnan ajasta. Minunkin tekemäni Mikko Alatalon elämäkerta Hän hymyilee kuin Mikko julkaistaan ja keskitän markkinointiponnistukseni siihen.
Kevään kirjat tuskin enää nousevat esiin – ja niitä on monta hienoa. Jokaisen eteen kirjailija on tehnyt vuosikausien työn. Jokainen varmasti harmittelee menetettyä h-hetkeään ja mahdollisuuttaan löytää kirjalleen lukijoita. Onneksi nuo kirjat ovat sentään olemassa, ostettavissa kohta ale-hintaan ja sen jälkeenkin saatavissa kirjastoista.
Syksyn kirjamessut olisivat voineet oivaltaa tilanteen ja omistaa osan ohjelmastaan koronan hautaamille kirjoille. Voisi niistä mediakin muistuttaa. Ennen kaikkea lukijoiden kannattaa tutkia tarjontaa – mitä kaikkia helmiä pandemian varjoon jäikään.
En tiedä, mistä tuli mieleen, mutta minultakin voi kysäistä signeerattua romaania itselle tai lahjaksi. Löytyy se kirjakaupoistakin tai vaikka Elisa Kirjasta äänikirjana.
Vielä ei ole myöhäistä katua.