Elokuu 1996. Koko 1980-luvun ajan aina isänpäivän aikaan Arto Paasilinnan teosten rivi kasvoi lapsuudenkotini kirjahyllyssä, ja isä ahmi Arton uutuuden tuoreeltaan. Romaanien nimistä sekä Pekka Vuoren kansitaiteesta päättelin, että tarinat
Continue reading »
Vaikka kirja olisi puhdasta fiktiota, usein mukana on ripaus totuutta. Näin kävi myös tuoreessa romaanissani Myöhäistä katua, jota kirjoittaessani sain innoitusta ainakin kahdesta tosielämän tapauksesta. Niistä ensimmäinen osui kohdalleni yli
Continue reading »
Kirjailija tekee teoksensa eteen satoja tunteja töitä. Kerää aineistoa, miettii rakennetta ja näkökulmia, kirjoittaa, hioo, viilaa ja höylää. Hänen lisäkseen valtavan työpanoksensa antavat kustannustoimittaja ja muu kustantamon henkilökunta, graafikko, usein
Continue reading »
Joulukuu 1994 – tammikuu 1995. Naamaani satoi märkiä räntärättejä, kun ylitin Hämeensiltaa ja suunnistin kohti Koskipuiston laidassa seisovaa Ruuskasen taloa. Olimme sopineet Juice Leskisen kanssa tärskyt hänen työhuoneelleen. Parhaiten se sopi
Continue reading »
Toukokuu 1994. Arkistojeni kätköistä löytyi kirje, jonka melkein unohdin olevan olemassa. Sen vastaanottaessani koin ohimenevän pettymyksen, mutta näin aikuisena osaan pitää sitäkin arvossaan. Maailman lapset ovat jo monessa sukupolvessa saaneet
Continue reading »
Helmikuu 1994. Yhdeksännen luokan äidinkielen kurssilla piti tehdä esitelmä suomalaisesta kirjailijasta. Olin juuri päässyt Arto Paasilinnan kirjojen makuun ja ahminut hänen koko tuotantonsa, joten hän olisi ollut kohteena kaikkein helpoin.
Continue reading »
Helmi–toukokuu 1993. Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ihmeelliseen maailmaan tutustuin kymmenvuotiaana Tapaninpäivänä 1988, kun televisiossa alkoi Mikko Niskasen ohjaaman Elämän vonkamies -elokuvan pidennetty kahdeksanosainen tv-versio. Samoihin aikoihin valmistuneen Nuoruuteni savotat -elokuvan ehdin
Continue reading »
Vastaanotto. Vuosien ajan olen saanut elää mukana monen kirjailijakaverini jännittäessä, millaisen vastaanoton heidän kirjansa saavat. Joitakin on mediassa kiitelty, joitakin moitittu. Yleensä mielipiteitä on löytynyt tasaisesti molemmista laidoista ja vielä
Continue reading »
Helmikuu 1993. Kun olin saanut salaisen puhelinnumeron, soitin siihen. Pilapiirtäjä, professori Kari Suomalainen vastasi itse puhelimeen. Olin varautunut kielteiseen vastaukseen, jolloin olisin vedonnut siihen, että olin jo tehnyt loistavan jutun Karin vaimosta ja
Continue reading »
Joulukuu 1992. Purkutuomiolta pelastuneella Kangasalan Lepokodilla järjestettiin usein mielenkiintoisia tilaisuuksia, joista pysyin hyvin kartalla vieraillessani talossa erikoisnumeroni valmistumisenkin jälkeen lähes viikoittain. Kesäpäivän kulttuuriyhdistys oli vuodesta 1990 alkaen pitänyt Lepokodilla kerran kuussa
Continue reading »